Lähes jokaisella meistä on merkinnöissään aukkoja: viikon loma, muutama unohtunut päivä, pidempi tauko. Se on normaalia. On vain hyvä tietää, miten tällaisia aukkoja luetaan.

Tärkein sääntö: puuttuva merkintä on puuttuvaa tietoa — ei tietoa siitä, ettei mitään tapahtunut.

Päivä ilman merkintää ei ole sama asia kuin päivä, jolle on kirjattu ”voin hyvin”. Kun käyt havaintojasi läpi jälkikäteen (tai näytät niitä lääkärille), käsittele tyhjiä päiviä merkityksessä ”en tiedä”, ei merkityksessä ”kaikki oli hyvin”. Tyhjien päivien lukeminen hyviksi päiviksi voi vääristää kuvaa — mihin suuntaan, sitä ei tiedetä, koska juuri sitä ei kirjattu.

Siksi avuksi on kolme erilaista merkintää: ”minulla on oire”, ”minulla ei ole oiretta” (arvokas merkintä!) ja — kun täydennät jälkikäteen — ”en muista”. Lyhyt merkintä ”ei kipua” kertoo enemmän kuin tyhjä päivä. Ja jos lisäät jotain useita päiviä myöhemmin, merkitse, että se on täydennetty jälkikäteen — esimerkiksi lisäämispäivällä. Näin sinä ja lääkärisi pystytte erottamaan sen päivän havainnon siitä, mitä palautat mieleesi muistista.

Vievätkö aukot merkinnöiltä arvon? Eivät. Epäsäännöllisetkin muistiinpanot auttavat huomaamaan toistuvia asioita ja valmistelemaan kysymyksiä vastaanotolle. Sinun ei myöskään tarvitse ”kuroa kiinni” mitään — rehellinen merkintä aukkoineen on parempi kuin väkisin täydennetty. Säännöllisyys on hyödyllinen tapa, ei velvollisuus.

Ja kaikkein tärkein sääntö: muistiinpanot eivät koskaan ole pääsylippu lääkäriin.

Jos jokin huolestuttaa sinua, varaa aika ensimmäiseen mahdolliseen ajankohtaan — voit tulla ilman mitään merkintöjä. Äkillisissä oireissa, kuten hyvin runsaassa vuodossa tai äkillisessä voimakkaassa kivussa, hae apua kiireellisesti.