Lähes jokaisella meistä on aukkoja muistiinpanoissa: viikon loma, muutama unohtunut päivä, pidempi tauko. Se on normaalia. Kannattaa vain tietää, miten tällaisia aukkoja luetaan.

Tärkein sääntö: kirjauksen puuttuminen on tiedon puutetta — ei tieto siitä, ettei mitään tapahtunut. Päivä ilman muistiinpanoa ei ole sama kuin päivä, jolle on kirjattu ”voin hyvin”. Jos käyt havaintojasi läpi myöhemmin (tai näytät ne lääkärille), käsittele tyhjiä päiviä ”en tiedä” -päivinä, älä ”kaikki oli hyvin” -päivinä. Tyhjien päivien lukeminen hyviksi voi vääristää kuvaa — mihin suuntaan, sitä ei tiedä kukaan, koska juuri sitä et kirjannut.

Siksi kolme erilaista kirjausta auttaa: ”minulla on oire”, ”minulla ei ole oiretta” (tämä on arvokas kirjaus!) ja — kun täydennät jälkikäteen — ”en muista”. Lyhyt muistiinpano ”ei kipua” kertoo enemmän kuin tyhjä päivä. Ja jos lisäät jotain muutaman päivän kuluttua, merkitse se täydennykseksi — esimerkiksi lisäyspäivämäärällä. Näin sinä ja lääkäri erotatte sen päivän havainnon siitä, minkä palautat mieleen muistin varassa.

Vievätkö aukot muistiinpanoilta arvon? Eivät. Epäsäännöllisetkin muistiinpanot auttavat huomaamaan toistuvia asioita ja valmistelemaan kysymyksiä vastaanotolle. Sinun ei myöskään tarvitse ”kuroa umpeen” mitään — rehellinen, aukkoinen kirjanpito on parempi kuin väkisin täydennetty. Säännöllisyys on hyödyllinen tapa, ei velvollisuus.

Ja kaikkein tärkein sääntö: muistiinpanot eivät koskaan ole pääsylippu lääkärille. Jos jokin huolestuttaa sinua, varaa aika lähimpään mahdolliseen ajankohtaan — voit tulla ilman mitään muistiinpanoja. Äkillisissä oireissa, kuten hyvin runsaassa vuodossa tai äkillisessä voimakkaassa kivussa, hae apua kiireellisesti.